RETURNING GUESTS LOG IN:  PASSWORD: 
FREE REGISTRATION LOSE YOUR PASSWORD?
Highlights    View All Artists    Calendar of Events    Promote an Event    Sample Dedications
  World Music Days Artists

Click Here to go Back to Alphabetical List


Ikuinen Vaiva
Hometown: Sotkamo/ Länsi-Uusimaa / Hämeenlinna, Uusimaa Finland
Web site: http://www.myspace.com/ikuinenvaiva
View World Music Days Events for this Artist

Biography:
Oli vuoden 1999 syksy, Tolonen ja Nissinen olivat päässeet armeijan harmaista ja tarkoituksena oli perustaa Sotkamon kovin rokenroll- bändi (jos ei lasketa mukaan Mustelmaa, Ylistystä ja kunniaa, Kiasmaa, Oksennusta ja Henrin poraa). Kotiteollisuuden "Eevan perintö" toimi innoittajana, sillä suomeksi laulavia hevibändejä ei juuri vielä ollut…jos ei lasketa O.S.S.Y:ä mukaan (ja ei muuten lasketa, kun se on niin huono). Englanninkieliset sanat olivat vaikeita tehdä, saatikka lausua jy nou niinku kainuulaisten poikain. "Laulajaksi" oli tarkoitus alun perin tulla Toivasen Teron, mutta hänellä oli mm. krapula, jouluostokset tekemättä tyttöystävän kanssa ja Savonsanomissa runopalsta, joten edellä mainituista syistä hän ei tullutkaan laulamaan.

Osittain kiinnostuksen puute saattoi johtua musiikkimaun erilaisuudestakin, sillä Toivanen luuli meidän soittavan jotain skeittipunkin tyylistä tavaraa. Onneksi Toivasen vanavedessä mukaan tuli yksi musiikistakin kiinnostunut henkilö: Korhos Pete kitaroineen. Vihdoin hänkin pääsi soittammaan bändissä. Alkuun oli tarkoitus, että Pete soittaa kitaraa, mutta siinä oli kaksi kieltä liikaa. Oli siis järkevää hankkia basso, varsinkin kun huomasimme, että basistiakaan ei ole. Nissinen oli jo ensimmäisiin treeneihin vääntänyt raakaversion yhdestä biisistä, joka myöhemmin sai nimen "Patsaat". Syksy- 99 kului muutamien harjoituksien lomassa, mutta ilman bassoa eivät treenit ottaneet tuulta kunnolla purjeisiinsa.

Joulukuussa jysähti, sillä Korhonen oli ostanut naapuriemme iloksi basson itselleen lahjaksi. Siitäpä siten alkoivat treenit, mutta naapuri ei ollut saman musiikkityylin kannattaja ja aikoi haastaa meidät oikeuteen, ei tekijänoikeuksien rikkomisen takia vaan kotirauhan rikkomisen takia. Naapurin mukaan häirintä oli jatkuvaa, ja olivat kuulemma luulleet Tolosen rumpujen soitonkin olevan "vain vaihe nuoruudessa, mutta se kun saatana tuntui vain kovenevan vuosi vuodelta". Rauramontien sisällissodan ollessa kuumimmillaan Tolonen osti villat seiniin ja matot lattialle turvatakseen, ettei naapurin ruohonleikkurin säksätys kuuluisi sisälle, kun taiteilijat ovat luomisvimmassaan.

Mutta meteli oli pakkautunut naapurin kovalevylle jo siinä määrin, ettei se sieltä hevillä lähtisi(edes suomenkielisellä). Bändi pakkasikin kamansa ja meni Sointupesälle, joka siihen aikaan vielä tunnettiin Sotkamon sykkivän musiikkielämän keskuksena. Sointupesällä oli todella lämmin tunnelma, myöhemmin huomattiin pattereiden olleen täysillä koko ajan…ajateltiin kuumuuden johtuvan helteestä….noh ei siitä enempää. Samana kesänä (2000) Kemppaisen Matti, "Suomen manowarin" kitaristi etsi bändejä Hiukkarokkiin. Heitimme ko. keikan Tolosen ja Nissisen vanhalla hc bändillä Analbeatilla, sillä Ikuinen vaiva ei ollut vielä saanut tarpeeksi biisejä kasaan.

Syksyllä 2000 Korhonen muutti Jyväskylään ja toiseen kitaraan tuli Kononen, tällä kokoonpanolla treenailtiin alkutalvi. Nissinen lähetti tabloja ja raakaversioita Petelle ja näin homma eteni…ja eteni ja eteni. Tolonen ehdotti demon tekemistä keväällä, sillä pikkuhiljaa näytti siltä, että kaikki muuttavat eri paikkakunnille. Kononen oli tuttua miestä Bank Rock Recordsin Juke Matinheikin kanssa ja niinpä suuntasimme Raaheen demon tekoon.

Demon teko oli uutta ja jälki sen mukaista, kompit kiihtyvät, laulaja huutaa äänensä pihalle, osaksi tietysti studioajanpuutteen ja kokemattomuuden takia. Kesällä keikka Hiukkarokissa joka taltioitiin videolle, jossa mm. lavameininki on hirveä: rumpalilta lentää kapulat, Kononen ei soitakaan Pirunpelto-biisin sooloa (tai soitti mutta huonosti), vaikka puhe oli…muistaakseni hän oli jättänyt sen ”hautumaan”, aivan kuten kaikissa treeneissäkin. Mana manan ”Ketä sä rakastat”- biisissäkin oli tarkoitus, että Kononen soittaa yhden niistä sooloista, mutta ei. Koomisen kuuloista onkin se, kun Nissinen biisin aikana muistuttaa Konosta soolosta huutaen: ”Ketä sä rakastat?, Seppo!”.

Konosen mukanaolomotivaatiota alettiin epäillä, varsinkin kun hän aina tuli viimeisenä ja lähti ensimmäisenä treeneistä. Yhdessä pesäpallo-ottelussa nähdessään Nissistä Kononen ehdotti biisien harjoittelemista Nissisen kotona seuraavana viikonloppuna, Kononen ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle. Emme ilmoitelleet seuraavista treeneistä hänelle, ja kas kummaa miehestä ei kuulunut koko talvena mitään. Mitäpä mekään aikuista miestä houkuttelemaan, joten keväällä aloimme etsiä uutta kitaristia. Mikko löysikin nuoren ja innokkaan virtuoosin meidän porukkaan, Saastamoinen siis remmiin mukaan.

Mikko suuntasi 2001 keväällä vaihtoon Englantiin ja treenit vähenivät, vaikka tarkoitus oli treenata normaalisti. Tolonenkin oli muuttanut silloisen ”muusansa/Yoko Ononsa” perässä Ouluun ja rahattomana (työtön ressukka) ei kovin usein matkustellut Sotkamoon.

Mikon palatessa bändin sisällä liikahti ja Mikko hommasi Rioon (pubi) keikan. Tolonen ei ollut ajatuksesta innoissaan, sillä yhteissoitto ei ollut sillä tasolla, että siitä voisi pyytää katsojilta maksua. Soitimme keikan kumminkin ja jälkeenpäin varmastikin ko. keikka jäi bändin parhaaksi liveperformanssiksi. Soitimme myös hiukkarokissa tynkäkeikan, sillä H.E.R- yhtyeen laulaja jännitti tulevaa esiintymistään niin paljon että oksenteli lavan takana ja vaati päästä esiintymään. Jouduimme lopettamaan keikan kesken.Eipä olisi uskonut Sotkamossakin olevan rokkistaroja…taitelijoitahan kyllä on.

Uuden epeen tekoon oltiin alun perin menossa Ouluun, Tolonen kyseli hintoja ja ne olivatkin jotain 800 mk:n luokkaa. Nissisen soittaessa sinne uudelleen olivat hinnat ”pompsahtaneet” taivaisiin ja tästä meinasi tulla tappelu. Tolonen vannoo vielä tänäkin päivänä, että hänelle sanottiin 800 mk per päivä. Hiukkarok- järjestelyistä ja bändin työnjaosta väsyneenä Nissinen ei olisi ollut juuri nyt valmis väsyttävään epeentekoon, sillä siihen oli tarkoitus panostaa enemmän kuin aiemmin. Jokainen tiesi, että ilman Mikon panosta siitä ei tulisi mitään, lopulta kumminkin suuntasimme Raaheen.

Epeen tekoreissu oli aika ahdistava retki, sillä mikään ei ollut muuttunut. Konosen tilalle tullut kitaristi Saastamoinen ei osannut soittaa kuin yhden biisin rytmikitaraosuuden. Siispä Mikko soitti kitarat, bassot, lauloi ja miksasi levyä yhdessä Matinheikin kanssa. Tämmöistä kun yksi mies jatkaa vuosia, niin se alkaa väsyttää. Niinpä alkoi olla aika selvää, ettei bändiä ole enää olemassa. Epee saatiin kuin saatiinkin pihalle ja vaiva haudattiin vähemmän ystävällisissä merkeissä, jälkiviisaana voisi todeta, että itse kukin olisi voinut toimia fiksummin/aikuisemmin. Olisiko homma toiminut paremmin, mikäli olisimme olleet samalla paikkakunnalla ja päässeet treenaamaan enemmän yhdessä?

Mutta niin, olisihan mummokin ukki jos sillä olisi munat. Mikä eniten harmittaa on, että bändi meni huiman harppauksen eteenpäin ensimmäisestä demosta (jota myytiin lähes sata kappaletta) verrattuna toiseen ja oma tyyli alkoi löytyä.Tämän lisäksi ystävyys on kärsinyt kolhuja, joita ei olisi tarvinnut tulla.. Jokainen kumminkin näkee syyllisen aamulla peilistä, joten "selittelyt sivulle seitsemän".

Members:
Mikko Nissinen- vocals, guitar
Arto Tolonen- drums
Vesa Lähteinen- guitar
uhana Heinonen- bass (live line-up)












Ikuinen Vaiva
Bookmark and Share
 

 

© 2007-2017 DANIEL PEARL FOUNDATION | TERMS OF SERVICE | PRIVACY POLICY